Olen aina kuvannut töitäni eri vaiheessa valmistusta, valokuvaa katsoo eri silmin kuin "paljasta" työtä. Kuvasta työn näkee kokonaisuutena ja käytänkin tätä hyväkseni jos vaikka mietin mitä työstä puuttuu tai onko siinä jotain liikaa. Nappaan kuvan ja poistan työstä/lisään jotain ja nappaan uuden kuvan. Silmä kertoo kuvia katsellessa, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei.
Ensimmäisenä ajattelin kertoa Viljami-kissan tarinan. Viljami asustaa asiakkaani kotona ja on kaunis harmaan kiiltävän turkin omaava ylväs lyhytkarvainen itämainen kissa.
Viljamin emäntä halusi lasityön kissan ylväästä profiilista, joten kissaa lähdettiin tekemään ns. muodot edellä.
Valokuvasta piirsin kissan karvojen suunnat ja käänsin kuvan ympäri, jolloin näkyviin tulivat vain nuolet. Lasiksi valikoitui kaunis lila jonka leikkasin pieniksi suikaleiksi. Näillä suikale-paloilla lähdin täyttämään kissaa aina nuolien osoittamaan suuntaan.
Sitten mietittiin missä kissa istuu. Kivellä-musta lasi, vai jollain muulla alustalla. Päädyimme kissan emännän kanssa siihen, että Viljami istuu kellon päällä ja kellosta tulee vaaleanpunainen. (Tässä on hyvä esimerkki kuvan käytöstä työtä valmistettaessa).
Toisessa sulatuksessa tein kissaan vielä muotoja, jolloin sain lonkan ja olkapään hieman nousemaan ja työhön tuli kolmiulotteisuutta. Muodot tein muotoilemalla ne paksusta uuninsuoja paperista. Myös kellotaulua kohotin, jotta kellon koneistolle tuli tilaa, näin myös häntä sai mukavasti muotoa.
Tässä kuvassa työ on valmiina asiakkaan seinällä.